Toinen puolimaraton takana

Nyt kun jalat ovat parantuneet ja mielestäkin on pyyhkiytyneet loppukilometrien pahimmat tuskat, voin jo lauantain suoritusta muistella hyvillä mielin. Kävin siis juoksemassa elämäni toisen puolimaratonin viime viikonloppuna Espoon Rantamaratonilla. Tapahtuma oli tuttu ja hyväksi havaittu viime syksyltä ja olinkin ilmoittautunut tämän vuoden koitokseen heti viime vuoden tapahtuman jälkeisessä endorfiinihuumassa. Ja hyvä niin, sillä taidan olla sen tyypin liikkujia, jotka kaipaavat aina jotakin tavoitetta, jotta motivaatio urheiluun pysyy yllä. 


Keväällähän olin kovaa vauhtia osallistumassa myös Turku City Runiin, mutta nivusvaivat ja niiden aiheuttama kahden kuukauden juoksutauko pistivätkin sitten kunnolla kapulaa rattaisiin ja tapahtuma jäi valitettavasti omalta kohdalta välistä. Juoksuharjoittelun aloittaminen pitkän tauon jälkeen sujui vähän nihkeästi ja varovaisesti. Siksipä en ollutkaan tosiaankaan niin hyvässä kunnossa Rantamaratonilla kuin olisin voinut ja olisi pitänyt olla. No, juoksu tuli kuitenkin juostua läpi ja jopa itselleni ihan sopivaan aikaan, vaikka uusi ennätys nyt jäikin tekemättä. 


Ensimmäisten kolmen kilometrin jälkeen tajusin, että juoksusta tulee vielä tuskainen. Tässä vaiheessa ei tietysti vielä tuntunut pahalta, mutta ei myöskään mitenkään kevyeltä tai helpolta (kuten viime vuonna). Olin jo loppukesän pitkisten perusteella kyllä lähes luopunut toivosta uuteen PB aikaan, mutta homma konkretisoitui kyllä viimeistään siinä viiden kilometrin paikkeilla. Itselleni ihan hyvää vauhtia jaksoin pitää kyllä loppuun saakka, mutta hieman olisi askel vaatinut lennokkuutta lisää uutta ennätystä varten. 17 km:n kohdalla tulikin sitten jo mieleen, että kyllä ihminen hullu on, kun tällaiseen vapaaehtoisesti ryhtyy ja sen jälkeen laskettiinkin mielessä jäljellä olevia kilometrejä ja harrastettiin kaikenlaista itsensä tsemppaamista, jotta sinne maaliin asti selvittiin. Lopussa haaveilin vain ja ainoastaan siitä hetkestä, kun saisin maaliintulon jälkeen kaatua urheilukentän nurmikolle makaamaan. Maaliin tullessa otettujen valokuvien irvistykset olivat sitä luokkaa, ettei niistä ollut julkaistaviksi blogissa. :D


Vielä pari päivää sitten kysyttäessä en ollut valmis suunnittelemaan seuraavaan juoksutapahtumaan osallistumista, mutta lyhytkin aika näköjään kultaa muistot. Uskon, ettei tämä viimeiseksi puolikkaaksi siis jäänyt. Espoon Rantamaraton on molemmilla kerroilla ollut hienosti järjestetty juoksutapahtuma ja seura on ollut mitä mahtavinta. Reitti siellä on kivan vaihteleva, ei liian mäkinen ja se juostaan yhtenä luuppina. Reitin varrella on riittävästi juomapisteitä ja sekä yleisö, että reittivahdit jaksoivat kannustaa kivasti. Myös maalissa huolto pelasi ja mitali sekä runsas maalipussin sisältö olivat mieluisia. Ehkäpä siis ensi syksynä suunnataan jälleen Espoon rantaraitille juoksentelemaan.

Mites, ovatko muut juoksijat jo miettineet tavoitteita ja tapahtumia ensi vuodelle?

4 kommenttia

  1. Wau, onnittelut! Itse treenasin jo kovasti, että lähden miehen kanssa puolikasta (hänen seuraksi) juoksemaan. Nilkkani jouduttiin operoimaan ja nyt näyttää siltä että minun juoksut on juostu. Kuntoutus ei ole sujunut lainkaan suunnitellusti. No, voinhan kävellä ja pyöräillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaverin tai puolison kanssa yhtä matkaa juokseminen voisi olla ihan kiva kokemus. Silloin lähdettäisin vaan nauttimaan matkasta, ilman ennätystavoitteita. Harmi, että sun treenaus kariutui nilkkaoperaatioon. Toivottavasti jalka vielä kuntoutuu!

      Poista
  2. Wau, aikamoinen sissi oot! MÄ en ole uskaltautunut edes juoksemaan kymppiä kuin yksin! Se ois kyllä haaveena osallistua johonkin 'kilpailuun'!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Musta tuntuu, että lyhyemmillä matkoilla vois olla enemmän paineita siitä ajasta ja et muka pitäis juosta oikeesti kovaa. Mitä en siis juokse. Maratoneilla (puolikas ja kokonainen) on massatapahtumissa niin paljon erilaista väkeä, että sinne sulautuu joukkoon kaikenvauhtiset etenijät. Suosittelen ilman muuta jonnekin tapahtumaan osallistumista. Näissä on ainakin ihan huikea tunnelma ollut!

      Poista