Valkoinen orkidea

Raumalla olemme saaneet nauttia viime viikonlopusta asti pitsiviikon tunnelmasta, joka onkin tuonut kaupunkiin erityislaatuista hulinaa ja vilskettä. Perjantaina kävimme nauttimassa ihanan energisen Anna Puun konsertista ja kiertelemässä markkinakojuja. Normaalisti perinteiset markkinameiningit eivät minuun niin iske, mutta pitsiviikon käsityöläismarkkinat ja kansainväliset suurmarkkinat ovat asia erikseen. Käsityöläismarkkinoilla käymme joka vuosi ihastelemassa kädentaitajien luomuksia ja kansainvälisillä markkinoilla pääsee maistelemaan herkkuja ympäri maailman. Italialainen jäätelö ja engtlantilaiset toffeet varsinkin maistuivat tänä vuonna. Herkkukojujen lisäksi Kanaalin varrelle noussut hollantilainen kukkakauppa veti minua kovasti puoleensa. Sieltä olisi voinut lähteä mukaan kasvi jos toinenkin, mutta tällä kertaa valitsin kotiin tällaisen valkoisen orkidean.


Pitkään mietin perinteisen perhoskämmekän ja tämän valkoisen yksilön väliltä, mutta lopulta päädyin tähän runsaasti kukkivaan puikkokämmekkään. Puikkokämmekän luvataan kukkivan runsaasti ja pitkään, sekä olevan melko helppohoitoinen. Toivottavasti siis viihtyy hoivissani runsaskukkaisena. Yleensä minulla ei riitä kärsivällisyys orkideojen uudelleen kukittamiseen. Joskus olen siinä kyllä onnistunut, mutta yleensä hermostun jossain vaiheessa kukattomana tylsän näköiseen kasviin. Aika näyttää miten tämän kanssa lopulta käy. 


6

Millaista on olla sisustusbloggaajan puoliso?

Viime aikoina muutamissa sisustuspainotteisissa blogeissa ollaan saatu lueskella myös puolisoiden mietteitä sisustamisesta ja bloggaamisesta. Haaste on lähtenyt liikkeelle Home via Laura -blogista ja nappasin sen matkan varrelta myös tänne. Kun kyselin näitä kysymyksiä rakkaalta puolisoltani S:lta, oli hän aluksi sitä mieltä, ettei hänellä ole juurikaan osaa eikä arpaa sisustuksessamme. Pienen pohdinnan jälkeen kuitenkin huomasimme, että tuleehan noita hankintoja yhdessätuumin aika useinkin mietittyä ja varsinkin siinä remonttivaiheessa S:lla on ollut sitten isokin rooli kodin laitossa. 

Pidemmittä puheitta päästetään kuitenkin tällä kertaa ääneen se tämän kodin hiljaisempi osapuoli, mitä nyt ainakin bloggaamiseen tulee.

Asut intohimoisen sisustajan kanssa. Miten itse suhtaudut sisustamiseen?
Sisustus ei ole minulle yhtä tärkeää kuin Kaisalle. Pidän kuitenkin siitä, että kotona on siistiä ja kaunista.

Mikä on roolisi kodin laittamisessa?
Auttelen aina pyydettäessä. Tykkään tehdä remonttihommia ja käydään yhdessä esimerkiksi Ikeassa ja kirppiksillä. Kaisalla on enemmän silmää siihen, mihin vaikka taulu laitetaan, joten poraan kyllä seinään tauluille reiät, kun vain paikka kerrotaan.


Onko sinulla sisustamiseen liittyviä haaveita?
Kylppäri pitäisi rempata kunnolla. Lattia varsinkin on aika kamala. Odotan myös innolla sitä kun oman suosikkijoukkueeni pelipaidan ripastaminen seinälle on muodissa. ;)

Menevätkö maut kodissa yhteen vai tuleeko päätöksistä kiistaa?
Yleensä tykkäämme samoista asioista. Vaaleus ja valoisuus on myös minun mieleeni. Välillä kyllä tulee kinaa, mutta sitten yritetään etsiä kompromissi.

Mikä on suosikkiratkaisusi, -tilasi, tai -tavarasi kotona?
Eteisen lattia. (Toim. huom. laattavalinnasta pointsit menevätkin S:lle!) Myös vaatehuone on toimiva ja mukavasti järjestyksessä.


Entä mistä pidät kodissa vähiten?
Kylpyhuone. Siellä ei muuttaessamme tehty kunnon remonttia ja kaakelit pitäisi vaihtaa jossain vaiheessa. Suihkun sijoittelua pitää myös remonttivaiheessa miettiä uudelleen, nykyisellään se on aika hankala käyttää.

Millaista Kaisan kanssa on asua?
Kaisa on sisustanut meidän kodista kauniin ja viihtyisän. Siellä on ihana asua.

Oletko oppinut jotakin sisustusbloggaajan puolisona?
Kyllä! Älä ole kameran edessä, äläkä koske mihinkään ennen kuin siitä on otettu valokuva. :)

Miltä tuntuu, kun koti on julkinen?
Ei haittaa ollenkaan. Kyllä kaunista kotia sopii esitellä.

Miten kulutat sisustusmedioita?
Kaisan blogia luen, mutta en sen enempää.


Koska nappasin tämän haasteen lennosta, en haasta edelleen ketään erityisesti, vaan haasteen saa ottaa tästä mukaansa ken tahtoo. :)
3

Avoimia pihoja Vanhassa Raumassa


"Tlees pihal, uuvottel ymprilles!" toivottaa Vanha Rauma Yhdistyksen Avoimet pihat ja pihakirppikset tapahtuma. Pitsiviikon ajan Vanhan Rauman pihoista 35 on avoinna yleisölle ja pihaan saa mennä tutustumaan kun portti on avoinna ja portin pielessä on maininta avoimesta pihasta ja/tai pihakirppiksestä. Avoimet pihat ja pihakirppikset on merkitty karttaan, jotka voit ladata itsellesi täältä. Karttaa jaetaan myös paperisena versiona useissa pihoissa.


Me päätimme käyttää helteisen vapaapäivän tutustuen näihin kotikaupunkimme salattuihin puutarhoihin ja sadunomaisiin pikkupihoihin. Muun aikaa vuodesta pihat ovat suljettuja, vain asukkaiden yksityisessä käytössä ja mielestäni on mieletön ja ainutlaatuinen tilaisuus näitä päästä kerran vuodessa kurkkailemaan. Vanha Rauma on kerrassaan ihastuttava paikka ihan milloin tahansa, mutta pitsiviikon mukanaan tuoma mahdollisuus tutustua ihaniin sisäpihoihin tuo vierailuun vielä mukavan lisämausteen. 


Kauniiden pihojen tutkailemisen lisäksi monilla pihoilla pääsee lisäksi tekemään löytöjä kirppispöydiltä, ihastelemaan erilaisia näyttelyitä, nauttimaan mehua ja keksejä tai vaikkapa seuraamaan sivusta kuinka näppärät sormet nypläävät mitä kauneimpia pitsikuvioita. Siinä muuten laji, joka tällaiselle asiaan perehtymättömälle näyttää aivan käsittämättömältä. Miten ihmeessä tuosta kaaviosta ja lankojen ja knypylöiden määrästä voi tietää mikä lyönti tulee seuraavaksi? Ja se vauhti, jolla sormet nypläystyynyllä tanssivat! Niin hienoa, että tuo ihailtava taito ei ole kuolemassa, vaan nypläyksen harrastajia ja osaajia löytyy Raumalta ja muualta Suomesta vielä nuoristakin ihmisistä.


Päivä oli tänään todella kuuma, emmekä jaksaneet kaikkia pihoja kiertää. Välillä kävimme lounastamassa Teatteriravintola Ankkurissa (lapskoussia päivän teeman mukaisesti, tottakai) ja jälkkärijäätelöksi haettiin italiaista artesaanijäätelöä Osteria da Filipposta. S valitsi täyteläisen kahvinmakuisen cappuccinon ja minä kieltä kipristelevän ihanan verigreipin. 


Kirppisten ja pihojen lisäksi Vanhasta Raumasta löytyy jokunen yksityinen museo, eli yksityishenkilöiden keräilykokoelma, jonne pääsee myös yleisö ihastelemaan erikoisia tavaroita. Yksi näistä on Puhelinmuseo, jossa on tullut vierailtua aiemminkin muutamia kertoja, mutta piti taas piipahtaa katselemassa vanhoja puhelinkaunottaria. Museon isäntä, Erkki Tammiaho oli paikalla ja kertoili meille innokkaasti monen puhelimen tarinaa (ja siinä sivussa vähän omaansakin). Kerrassaan mielenkiintoinen paikka ja isännän kanssa rupatellessa olisi viihtynyt vaikka pidempäänkin.


Avoimet pihat tapahtuma kestää koko Pitsiviikon ajan, 23. - 31.7. Jos siis tälle viikolle on vielä vapaata kesälomakalenterissa, niin suosittelen suuntaamaan Raumalle ja ihastumaan kauniiseen puutalokaupunkiimme. 
33

Lasilöytö

Roskisdyykkari täällä taas, terve! S oli jo sitä mieltä, että minun pitäisi muuttaa blogin nimeksi Roskisdyykkarin kootut paljastukset. :) Tällä kertaa tosin ei tarvinnut ihan roskiksia asti mennä penkomaan, sillä tämänkertainen löytöni sattui eilen silmään roskakatoksen kierrätyspöydältä. Sieltä löytyivät nämä neljä suloista Kielo-lasia. 


Yritin netistä kovasti etsiä laseista jotakin tietoa, kuten suunnittelijaa tai valmistajaa. Riihimäen lasin Kielo on paras arvaukseni ja sitä tukikin jokunen Tori.fi- ja blogimaininta. Näissä kuitenkin on erilainen tuo suuaukko kuin muualla näkemissäni kuvissa, joten voi olla, että nämä eivät ole edes juomalaseja alkuunkaan, vaan esimerkiksi tuikkukuppeja. No, olivat mitä olivat, juomalaseina saavat meillä palvella ja mustikkamaito ainakin maistui näistä oikein makoisalta.


Taloyhtiömme roskakatoksella oleva kierrätyspöytä on muuten osoittautunut erittäin loistavaksi keksinnöksi. Olen sitä käyttänytkin ahkerasti suuntaan ja toiseen. KonMari-projektissa sain sitä kautta jaettua eteenpäin monia tavaroita ja sieltä olen löytänyt niin luettavaa kirjojen ja lehtien muodossa, kuin vanhoja herätyskellojakin. Ja tällä kertaa siis uuden kodin meiltä saivat nämä kaunokaiset. Lasit olivat vieläpä ihan hurjan hyvässä kunnossa, ei naarmuja tai samentumia. Ihanaa, juuri tällaisista löydöistä tykkään, kun uusien juomalasien hankintaakin olen jo jonkun aikaa ehtinyt pohtia.


Aamulla kävimme taas poimimassa muutaman litran mustikkaa metsästä ja näin tuoreenahan ne maistuvat kaikkein parhaimmilta. Jos ette ole vielä mustikassa käyneet niin nyt kannattaa suunnata metsään, sillä marjat ovat ihan mahdottoman isoja ja meheviä. Ja niitä on paljon! Seuraavaksi meillä ohjelmassa on sunnuntai-rentoilut uiden ja saunoen. Lokoisaa sunnuntai-iltaa kaikille!
4

DisneyLand Paris

Kääääääk!
Pikku-Kaisan lapsuudenaikainen unelma ja haave toteutui sittenkin kun päätimme muutama päivä ennen viime syyskuista reissuun lähtöämme, että pakkohan se DisneyLand on kokea kun kerran mahdollisuus tulee. Äkkiä nettiin lippujen metsästykseen ja löysimmekin edukkaat lippupaketit aivan viime tingassa. Nettisivuston mukaan kun lippuostot pitää tehdä vähintään viikkoa ennen puistossa vierailua. Liput ehtivät ajoissa sähköpostiin ja matkan melkeinpä jännittävimmän osuuden odotus saattoi alkaa. Jännä, miten tällaiset kolmenkympin tienoilla kipittävät aikuisetkin niin innostuvat vielä Disneyn maailmasta.

Ja no, olihan se hieno! Olen hillonnut tätä postausta luonnosten joukossa kuukaudesta toiseen, sillä en ole osannut valita kaikkien ihanien kuvien joukosta niitä muutamaa edustavinta. Kuvia tuli räpsittyä aika lailla ja videoitakin useamman kymmenminuuttisen.


Puistossa oli juuri alkanut lokakuinen Halloween-teema ja kaikkialla oli kurpitsoja, Halloween-aaveita, oransseja kukkaistutuksia ja sadonkorjuuteemaan pukeutuneita esiintyjiä viihdyttämässä puistovieraita ennen varsinaisten teemapuistojen porttien avautumista. 


Meillä oli liput sekä DisneyLand Parkiin, että Walt Disney Studioille. Aloitimme aamun ja keskityimme muutenkin päivän aikana suurimman tarmomme Parkin puolelle, vaikka Studioillakin käväisimme muutamassa laitteessa ja yhden esityksenkin katsomassa. Tai no, minä sain vallata hurjimmat laitteet yksinäni ja täytyy myöntää, että aamun aloitus Space Mountain. Mission 2 radalla ei välttämättä ollut se fiksuin idea. Ehkä jokin pehmeämpi lasku monen vuoden huvipuistotauon jälkeen olisi ollut parempi.

Ehdimme hyvin kiertää päivän aikana kaikki laitteet jotka olin suunnitellutkin. Etukäteen laitevalikoimaan ja muutenkin puistojen tarjontaan tutustuminen on suositeltavaa, sillä kaikkea ei millään päivän aikana ehdi kiertämään ja näin voi joukosta valita ne omat suosikkinsa jo etukäteen. Syys-lokakuun vaihteessa ei laitteille hurjia jonoja kerääntynyt, mutta sesonkiaikana kesällä tai jouluna jonot suosituimpiin laitteisiin voivat olla hyvinkin pitkiä.


Pahinta ruuhkaa helpottamaan oli suunniteltu kätevä FastPass-systeemi. Omalla sisäänpääsylipulla voi hankkia laitteen luota olevasta automaatista pikapassin tietylle aikavälille. Fastpassilla laitteeseen pääsi ohituskaistaa ja saattoi voittaa jonotusajassa paljonkin. Itse hankin fastpassin Big Thunder Mountainiin jonne vaikutti olevan huvipuiston pisin jono. Odotusaikana kävimme sitten tutkimassa muuta osaa puistosta.


Puiston miltei parasta antia olivat mahtavat paraatit, joita oli päivän aikana kaksi erilaista. Toinen oli Halloweeen-teemainen paraati kurpitsapäineen, sadonkorjuutanssijoineen ja linnunpelättimineen ja toinen oli perinteinen hahmoparaati. Molemmat paraatit kulkivat huvipuiston läpi muutaman kerran päivän aikana ja vähintään kerran ne kannattaa käydä molemmat katsomassa. Toisaalta paraatien aikana laitteisiin saattaa olla hieman lyhyemmät jonot, joten seki mahdollisuus kannattaa hyödyntää.


Tottakai ja ihan odotetusti DisneyLandissa osattiin ottaa kaupallinen hyöty irti ja pieniä ja hieman suurempiakin putiikkeja oli jokaisen nurkan takana. Jokaisen laitteen yhteydessä oli omat laitteen teemaan erikoistuneet kauppansa ja puiston pääkadulla olikin sitten erilaisia putiikkeja vieri vieressä. Nämä olivat kuitenkin oikeastaan yksi nähtävyys sinänsä ja vaikka mitään ei ostamassa olisikaan, kannattaa kauppoihin silti kurkistaa sisälle.  Minun mukaani lähtivät tietenkin puistossa vierailevien tyttöjen ja naisten vakioasuste, eli Minni-korvat. (Näiden kanssa oli pakko ottaa sitten oma versio jo muutamassakin blogissa näkemästäni "blogikuvasta" ihana Tuhkimolinna taustalla.)


Walt Disney Studios olivat sitten oma maailmansa ja täällä oli ehkä hieman rauhallisempi meininki ja toisen tyyppisiä laitteita kuin Parkin puolella. Mikäli aikaa vain suinkin riittää, kannattaa käydä katsomassa myös joitakin esityksiä. Me kävimme istahtamassa ja lepuuttamassa jalkojamme Toon Studiosin hauskassa Animagique näytöksessä. Laitteista Studioiden puolella suosittelen hurjapäille The Twilight Zone of Terroria ja hieman rauhallisempaan menoon puiston uusinta laitetta Ratatouillea.


Palailimme takaisin Parkin puolelle hieman ennen iltahämärää, joka muutti jälleen koko puiston aivan kuin toiseksi maailmaksi. Upean päivän kruunasi ikimuistoinen ilotulistus ja valoshow jonka veroista en ole aiemmin nähnyt.


DisneyLandissa ehdottomasti parasta oli, että siellä sai lapsettaa aukuistakin ihan vapaasti. Minä kuljin koko päivän Minni-korvat päässä (enkä todellakaan ollut ainoa). Lisäksi näin nuorisojoukon pukeutuneina supersankareiksi viittoineen ja silmikoineen sekä isän työntävän lastenrattaita Buzz Lightyeariksi pukeutuneena.

Tämä postaus oli nyt vain pintaraapaisu tapahtumarikkaaseen DisneyLand-päiväämme ja olisin halunnut lykätä tähän vielä toiset kaksikymmentä hauskaa, mielenkiintoista, värikästä, hullunkurista, kaunista ja mukaansatempaavaa valokuvaa. Mutta Disneyn taikaa ei pysty välittämään kuvien tekstin muodossa. Menkää ja kokekaa itse jos vain mahdollisuus tulee!


2

Roskalavalöytö: TV-taso

Satuin tekemään viime viikolla muutaman hauskan löydön pihallamme olevalta jätelavalta. Aluksi arastelin hiukan lähteä tonkimaan lavaa, mutta onneksi kurkkasin sinne kuitenkin, sillä siellähän minua odotti tällainen 60-luvun tv-taso. Näitä taisikin joskus muinoin olla lähes joka kodissa telkkaripöytinä ja alla olevalla telineellä säilytettiin sitten viikon sanomalehdet. Nyt nämä ovat tehneet paluun ja FB-sisustusryhmissä tuntuvat ainakin olevan kuumaa kamaa. Ja kyllähän taso onkin kovin symppis ja muotokielensä puolesta sopii hyvin tasapainottamaan vaaleaa ja modernia sisustusta. 


Taso on yllättävän hyvässä kunnossa, jaloissa ei ole pahemmin ruostetta ja pöytälevyn viilupintakin on ehjä. Ensitöikseni pyyhkäisin siitä vain pölyt, mutta luulen, että jalat voisin ainakin uudistaa hiomalla ja maalaamalla ne ja viilupintaakin voisi varovaisesti hioa sekä vahata tai petsata uudelleen. 


Sijoitin tason nyt sohvan viereen isomman serkkunsa viereen. Mietin varmaankin vielä lopullista sijoituspaikkaa sitten huoltotoimenpiteiden jälkeen. Tekisi mieli heittää koko olohuoneen järjestys uusiksi, mutta toteutus tökkii. 

Mitä mieltä olette löydöstäni? Ovatko muut raijanneet kotiinsa aarteita roskalavoilta?
15

Hotelliarvostelu: Lahden Seurahuone

Käväisimme viime viikon vaihteessa Lahdessa fiilistelemässä opiskelumuistoja ja tapaamassa rakkaita ystäviä. Olikin kaiken kaikkiaan erittäin mukava reissu ja vaikka harmittaa, ettei näitä pitkän matkan ystäviä tule nähtyä ollenkaan tarpeeksi usein, on mieltä huojentavaa huomata, että aika ei ole muuttanut meitä miksikään ja jutut jatkuvat siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Tällä kertaa päätimme jättää ystävien vierashuoneet rauhaan ja valitsimme majapaikaksi Sokos Hotelli Lahden Seurahuoneen. Hotelliyöpyminen kun tuo aina reissuun oman kivan lisänsä ja sellaisen rennon lomafiiliksen, vaikkei sitten sen kummemmasta olekaan kyse kuin yhden yön viikonloppumatkasta.

Ensivaikutelma hotellin vastaanotossa oli hieman kömpelö, jollei jopa tyly. Nimikyltti paljasti kuitenkin respassa meitä palvelleen vastaanottovirkailijan olevan harjoittelija, joten pieni takeltelu suotakoon hänelle anteeksi. Ystävällinen hymy pelasti kuitenkin paljon ensivaikutelmasta. 


Huone oli perussiisti ja valoisa, mutta ei mitenkään erikoinen. Toivomamme parisänky ja kylpyamme löytyivät, josta plussaa. Huoneesta löyti myös vedenkeitin, sekä teetä, kahvia ja kaakaota. Tuntuikin lähes pieneltä luksukselta illalla tuulisen päivän jälkeen solahtaa vaahtokylpyyn kaakaomukillisen kera. Baarikaappi oli hyvin varusteltu (vaikkakin yleiseen tapaan tietysti törkykallis) ja jääkaappi oli sen verran iso, että sinne mahtui jopa 1.5 litran limupullo. Huoneen ilmastointilaite piti illan aikana muutamaan otteeseen huolestuttavaa naksumista ja pauketta, mutta hiljeni onneksi yöksi, eikä häirinnyt enää unia.

Sängyt olivat mukavat ja erityispisteet tyynyvalikoimasta. Molemmille yöpyjille oli varattu kolme erilaista tyynyä, joten jokainen todennäköisesti löytyy sen itselleen parhaiten passaavan tyynymallin. Minä tykkään korkeista ja kuohkeista tyynyistä, S taas litteämmästä mallista ja usein tuntuu, että jommallekummalle ei löydy hotellissa yöpyessä kunnon tyynyä. Kylvyn ja futisfinaalin jännäämisen jälkeen uni tulikin saman tien ja nukuin koko yön mainiosti. 


Syy, miksi oikeastaan päädyimme valitsemaan majapaikaksi Seurahuoneen, oli sen kovasti kehuttu aamiainen. Ja todellakin aamupalalla oli valikoimaa niin paljon, että kaltaisemme aamiaisfanitkaan eivät pystyneet millään kaikkea maistamaan. Aamiainen on jokaisessa hotelliyöpymisessä varmasti tärkein osuus (ainakin meidän mielestämme) ja Seurahuone ansaitsi kyllä kymppiplussat meiltä molemmilta tästä osuudesta. Kun runsaiden aamiaislautasten päälle nautti vielä vastapaistetun vohvelin jäätelön kera, sai huoneen luovuttaa sellaisessa ähkytilassa, että ruokailusta ei tarvinnutkaan huolehtia kuin seuraavan kerran vasta illansuussa.



Plussaa:
- Siisti ja puhdas, sekä rauhallinen huone
- S-etukortilla saadun alennuksen myötä sopiva hinta
- Hyvä valinnanvara tyynyissä ja mukava sänky
- Kylpyamme
- Keskeinen sijainti
- Kahvinkeittomahdollisuus
- Erittäin herkullinen ja runsas aamiainen

Miinusta:
- Kömpelö vastaanotto
- Huone aavistuksen kuluneen oloinen
- Kokolattiamatto
- Kylpyammeen pienuus

Kaiken kaikkiaan uskoisin, että yövyn varmasti kyseisessä hotellissa toisenkin kerran jos ja kun Lahdessa käymme. Hiukan näin jälkikäteen harmittaa, etten opiskeluvuosien aikana kertaakaan ymmärtänyt hyödyntää tuota mielettömän hyvää aamiaista. 17 € hinta muille kuin hotellin asukkaille on mielestäni ihan kohtuullinen valikoimaan nähden.

6