Virkatun peiton värjäys

Minulla on jo jokusen vuoden ollut äitini nuorena virkkaama kaunis päiväpeitto. Sävy on kuitenkin vuosien kuluessa kellastunut ja muuttunut hieman läikikkääksi ja olenkin pohtinut sen värjäämistä jo tovin. Halusin kuitenkin kysyä ensin äidin mielipidettä asiaan ja kun häneltä tuli vihreää valoa, niin pistinpäs heti tuumasta toimeen ja kävin väriostoksilla.


Väriksi valitsin minkäs muun kuin tutun ja turvallisen harmaan. Peitto painoi hieman reilun kilon, joten käytin yhden paketin (vaikka olin ostanut varmuuden vuoksi kaksi), sillä ajattelin saavani lopputuloksesta kauniin vaaleanharmaata. 



Lopputulos kuitenkin hieman yllätti, sillä lopullinen väri oli tummempi kuin olin ajatellut. Aluksi pelästyin myös peiton selvästi ruskeaan taittavaa sävyä. Peiton kuivuttua kuitenkin sävy on nyt puhtaampi harmaa. Hieman tosin ilmeisesti tuo kellertävä pohjaväri ainakin iltavalossa puskee läpi, mutta ei mitenkään häiritsevästi, vaan sävy on kaunis lämpimänharmaa. Olen kovin tyytyväinen tuunaukseen ja peitto pääsi taas käyttöön ja esille. 


Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ruudun toisella puolen! Me lähdemme vielä nauttimaan viikonlopun viime hetkistä elokuvateatterin hämärään.
10

Uusi ihana leikkuulauta by Mayn

Harvoinpa tulee tehty ihan puhtaasti ostoshehkutuspostauksia, mutta tässä tulee vaihteeksi yksi sellainen. Olen kovin nirso shoppailija nykyään ja saatan vaikkapa nyt kynsiharjan hankintaa pohtia ja pähkäillä useamman kerran ennen kuin lopulta se päätyy ostoskoriini. (Kun onhan kynsiharja nyt ihan yksi elämän suurimmista hankinnoista...) Tämän leikkuulaudan kohdalla tein kuitenkin poikkeuksen ja se lähti mukaani täysin heräteostoksena eväidenhakureissun lomassa.


Leikkuulaudan kohdalla valintaani helpotti sekä tuotteen kauneus, käytännöllisyys, että alkuperä. Kyljessä komeilivat rakastamani sanat Made in Finland ja laudan hillitty valkoharmaa kuviointi on mielestäni todella kaunis. Kotimaista koivuvaneria olevan leikkuulaudan takana on tietenkin suomalainen Mayn. Kyllä tämän päällä kelpaa nyt rakentaa aamiaisleivät ja leikata hedelmät. Vai mitä?



PS. Ja löytyi muuten samalla sitten se kynsiharjakin. :)
8

♥ Pariisi ♥ Päivä2: Lisää nähtävyyksiä

Täällä on ollut nyt muutama niin pilvisen harmaa päivä ekstrana vielä eilisen kaatosateet ukkosjyrähtelyineen, että pieni visiitti aurinkoiseen Pariisiin kuvien muodossa lienee paikallaan. Onnistuin saamaan eilen pari kertaa niskaani kylmän läjähdyksen kattoräystäästä tippuvaa vettä ovesta ulos astuessani, joten koko eilinen ilta teki vaan mieli nyhjätä sisällä sohvannurkassa peiton alla matkavalokuvia ja Netflixiä tuijotellen.

Palaillaanpas siis syksyiseen Pariisin ja toiseen matkapäiväämme...


Notre Dame
Kakkospäivän nähtävyyskierroksen aloitimme kävelyretkellä Notre Damelle. Vaikka metrolla suhailu ympäri Pariisia onkin hirmuisen kätevää, suosittelen myös tutustumaan kaupunkiin jalkaisin. Matkalla kävimme ihailemassa muutamia putiikkeja sekä Pariisin oikeuspalatsin eli Palais de Justicen seinässä olevaa upeaa kelloa. Oikeuspalatsin kulmilla kiemurteli pitkäpitkä jono, mutta emme jääneet sen enempiä selvittelemään mihin ihmiset jonottivat. Myöhemmin vasta selvisi, että palatsin sisäpihalla oleva Sainte Chapelle siellä ihmisiä kiinnosti. Me jatkoimme kuitenkin satumaista kelloa hetken ihailtuamme kohti Notre Damea


Notre Dame oli juuri niin mahtava kuin odottaa saattoi. Kirkkoon pääsi ilmaiseksi sisälle ja jonot olivat vain muutaman minuutin mittaiset. Jos halusi kiivetä myös kellotorniin, näytti jonoa olevan enemmän ja sinne oli pääsymäksu. Me päätimme jättää kellotornin väliin ja tutustua ainoastaan kirkkoon, mutta olihan siinäkin jo ihailtavaa.


Panthéon
Notre Damelta jatkoimme kävelyä kohti Latinaiskortteleita ja Panthéonia. Latinalaiskorttelissa törmäsimme ehkä kauniimpiin pieniin pariisilaiskujiin matkamme aikana ja tänne olisi voinut mielellään eksyä pidemmäksikin aikaa. Ostimme matkalla nutellatäytteiset krepit ja sotkimme itsemme suklaaseen niitä syödessämme. Eipä haitannut, hyvää oli ja sormia nuollessamme päädyimme lopulta Panthéonille.


Panthéon on rakennettu alunperin kirkoksi, mutta toimii nykyään suurmiesten hautapaikkana. Täälläkään emme halunneet maksaa sisäänpääsyä, vaan istuskelimme hetken mahtavan rakennuksen portailla, katsellen paikallisia opiskelijoita lounastunnillaan ja nauttien auringonpaisteesta.


Luxembourgin puisto
Panthéonilta on vain lyhyt matka Luxembourgin puistolle, jonne osuimmekin sopivasti lounasaikaan. Nappasimme matkalta mukaamme paninit ja juomat ja istahdimme puiston penkeille syömään eväitämme. Aurinkoinen sää oli houkutellut puistoon paljon lounastauon viettäjiä, eläkeläisiä sanomalehtineen ja kirjoineen, kouluryhmiä pelaamaan pihapelejä ja opiskelijaporukoita eväsnyssäköineen.


Louvre
Louvreen osuimmekin sitten vilkkaimpaan aikaan iltapäivästä. Olin lukenut aikaisemmin vinkin toisesta sisäänkäynnistä, passage Richeliusta ja suuntasimmekin Louvreen ensin "sivuovesta". Mittavassa museossa tehtiin kuitenkin remonttia, joten joko tuo kyseinen sisäänkäynti oli suljettuna tai sitten emme vain hoksanneet mistä olisi kuulunut yrittää sisään, sillä löysimme itsemme kuitenkin lopulta lasipyramidin luota jonottamasta muiden kanssa. Jono eteni kuitenkin melko mukavaa tahtia ja hiukan reilussa puolessa tunnissa olimme liput kourassa museon viileässä sisääntulohallissa.


Eihän tuota valtavaa monumenttia jaksanut millään kokonaan läpi käydä. Olin kuullut ja lukenut palatsin suuruudesta, mutta rakennuksen valtavuus mykisti silti. Olen kuullut, että jos kiertää koko Louvren tulee taivaltaneeksi lähes täysimittaisen maratonin. En tiedä pitääkö väite paikkansa, mutta olimme kuitenkin jo aika väsyneitä koko aamupäivän kaupungilla kiertelystä joten meille riitti parin tunnin kierros tärkeimpien teosten kohdalla. Suosikkejani Louvressa olivat maalausten sijaan upeat patsaat, joiden taiturimaista toteutusta jaksoi ihailla ja ihmetellä. Patsasten lisäksi mieleen jäivät mm. Egypti-hallien sfinksit sekä sargofakit ja tietysti säihkyvät kruununjalokivet.


Mona Lisaa oli lähtenyt muutama muukin moikkaamaan, mutta pääsimme silti näkemään vilauksen vienosta hymynkareesta. Ja siinä missä lupaukset Louvren suuruudesta pitivät paikkansa, olivat odotukset oikeassa myös Mona Lisan pienuudesta. Siellähän se, itse asiassa, vaatimattoman oloinen taulu nökötti panssarilasin takana aidalla suojattuna satojen japanilaisturistien tungeksiessa selfiekeppeineen taulun ympärillä. Ikäänkuin asetelman hullunkurisuutta korostamaan vastakkaiselle seinälle oli nostettu koko seinän kokoinen Kaanaan häät, josta juuri kukaan ei tuntunut olevan kiinnostunut.

Eiffel-torni illalla
Louvrelta suuntasimme metrolla takaisin kohti airbnb-kämppäämme ja hyvin ansaittuja päivänokosia. Virkistäytymisen jälkeen nälkä yllätti tietysti taas ja päätimme käydä hampparilla Big Fernandissa, josta olin kuullut kovasti kehuja. Ja kyllähän tuo ihan yksiin parhaimpiin maistamiini hampurilaisiin varmasti lukeutuu. Paikassa olisi saanut valita täytteistä mieluisensa, mutta päätimme kuitenkin maistaa paikan omaa klassikkoa, eikä siis tarvinnut pettyä.


Vatsat täynnä ja jalat edelleen päivän kilometreista voipuneina nappasimme taas kulkupeliksemme metron ja suuntasimme jälleen Eiffelille. Toisen kerran tutustuimme torniin siis ilta-aikaan ja tällä kertaa nousimme hissillä ylös asti. Kannattaa saapua tornille hyvissä ajoin, sillä tasatunnein esitettävä valoshow on näkemisen arvoinen. Olimme ensin ihailemassa valoja Champs de Marsin suunnalta, mutta kohta äkkäsimme, että shown paraatipuoli onkin tornin toiselle puolella, joten kipitimme sinne ja ehdimme nähdä hyvin vielä valosown loppuhuipennuksen.


Olimme ostaneet liput etukäteen netin kautta jonot välttääksemme. No, meillä kävi kuitenkin juuri päinvastainen tuuri, sillä saimme jonotella puolisen tuntia ennakkolippunsa lunastaneiden jonossa, kun lipunmyyntiin ja siitä turvatarkastuksen kautta hissille olisi saanut vain kävellä suoraan. Ennakkoon lippujen ostaminen lienee siis hyvä asia vilkkaan sesongin aikana tai viikonloppuisin, mutta syyskuun lopulla ja keskellä viikkoa se osoittautui varsin turhaksi.

Näkymiä Eiffel-tornista ei varmasti tarvitse sanoin kuvailla. Kuvat puhukoot puolestaan. Itse kävin kolmannen kerroksen ulkotasanteella asti, mutta matkakumppanini tyytyi tällä tasolla katselemaan nähtävyyksiä sisätiloista. Ja jos ei tornissa huimaa muuten, niin navakka tuuli kyllä piti huolen siitä, että kaiteesta kannatti puristaa kaksin käsin. Täällä olisi voinut maksua vastaan nauttia lasin shampanjaakin, mutta tyydyimme humaltumaan Pariisin valomerestä ja toisen kerroksen kahviossa nautitusta kaakaosta.


Lähes kaikki suurimmat nähtävyydet tuli siis kierrettyä vähän yllättäenkin melko rauhallisessa tahdissa kahden päivän aikana. Näiden lisäksi neljän päivän reissullamme istuskelimme puistoissa ja kahviloissa ja kävimme sekä pienissä putiikeissa, että suuressa Printemps tavaratalossa. Yhden kokonaisen päivän vietimme myös DisneyLandissa. Nähtävää ja koettavaa jäi kuitenkin seuraavaakin kertaa varten.

PS. Pariisin matkakertomuksen 1. osan voit lukea täältä.
0

Finaalijännitystä ja astetta paremmat kisaeväät

Täällä, kuten sadoissa tuhansissa muissakin suomalaiskodeissa jännitetään tällä hetkellä Leijonien otteita MM-finaalissa. Me herkuteltiin pelin 1. erää katsoessamme lohicevichellä ja tuoreilla kauraleipäsillä.


Lohiceviche on meillä perinteistä kesänaloitusherkkua. (Kai kahden vuoden otannalla voidaan jo puhua perinteestä?) Tarkoitus oli nauttia tätä jo iltapäivällä parvekkeella, mutta muut puuhat ajoivat ohitse ja ehdimme saada herkun valmiiksi vasta pelin alkuun.


Nyt jatkamaan jännitystä toisen erän pariin. Kyllä Suomi tästä vielä nousee peliin mukaan!

Ps. Tämä olikin jo kolmas päivitykseni blogiin tänään. Edellisessä postauksessa pohdin DIY-lokerikon sopivuutta eteiseen. Käy kurkkaamassa sekin kirjoitus ja kommetoithan näkemyksesi, onko lokerikko hitti vai huti? Kolmas kirjoitus on uudelleenpäivitys parvekkeesta, sillä onnistuin sössimään vanhan parvekepostauksen bittiavaruuteen.
0

DIY seinälokerikko. Hitti vai huti?

Olen tallentanut tämän seinälokerikon ohjeet ja kaavat pinterestiin jo vuosi sitten ajatuksena tehdä sellainen eteiseen avainten, aurinkolasien, sun muiden pikkutilpehöörien säilytykseen. Lokerikon idea ja ohjeet löytyvät A Bit Functional -blogista ja lokerikko näytti mielestäni siellä ihan huippukivalta.


Ostin kartongit ja taittelin lokeroita sitten yksi ilta. Käytin vähän erilaista asettelua, kuin Minde, jotta saisin suuremman määrän lokeroja käyttöön. Omassa päässä lopputulos näytti loistavalta, mutta kun sain kaikki palaset seinään, en oikein enää tiedä onko se sittenkään kovin hyvä.

Lokerot olisivat saaneet olla aivan aavistuksen suurempia, jotta aurinkolaseja voisi noissa säilytellä. Avaimet ja muu ihan pieni tavara kyllä tuonne mukavasti uppoaa. Lisäki lokerikon sijoituspaikka oven ja taulujen välissä ei ehkä ole aivan nappi. 



Minulla olisi näille mielessä jo toinenkin paikka, johon voisin lokeroja mallailla. Mutta mitä mieltä olette? Onko kartonkinen pikkulokerikko tuossa eteisen seinällä hitti vai huti? Käykö muille koskaan näin, että jokin hankinta tai DIY-projetki tuntuu etukäteen miettiessä todella hyvältä, mutta ajatellulla paikalla ei enää niinkään? 
7

♥ Pariisi ♥ Päivä 1: Nähtävyyksiä

Kurkistetaanpas sitten meidän viime syksyn Pariisin matkaamme. Olimme molemmat ensimmäistä kertaa Ranskassa ja Pariisissa, joten kaikki "pakolliset" nähtävyydet oli tottakai kierrettävä. Olin lukenut paljon ristiriitaisia tuntemuksia Pariisin matkailijoilta, joten en oikeastaan tiennyt mitä odottaa. Toisalla hehkutettiin kaupungin romanttisuutta, pieniä kujia katusoittajineen, tunnelmaa ja upeita nähtävyyksiä. Toisaalla taas harmiteltiin pariisilaisten töykeyttä, sitä että kukaan ei puhu englantia, kaupungin likaisuutta ja turistiruuhkia sekä kalliita hintoja. Oma kokemuksemme kaikkineen oli jotakin tältä väliltä. Matkustusajankohtamme syys-lokakuun vaihteessa aiheutti sen, ettei suuria turistimassoja enää ollut, vaikka suurkaupungin ruuhkaisuus tottakai oli odotettavaa. Pariisilaiset olivat pääosin ystävällisiä ja yllättävän usein saimme sujuvaa palvelua myös englanniksi ja muutoinkin vähintään elekielellä hymyn kera.


Helsinki - Orly
Saavuimme Norwegianilla Pariisin Orlyn lentokentälle seitsemän maissa illalla. Olin ollut yhteydessä AirBnB majapaikkamme vuokraajaan sähköpostitse ja ilmoittanut hänelle, että jos hyvin käy, olemme keskustassa hieman kahdeksan jälkeen. Olimme katsoneet etukäteen passelin reitin Orlybussilla keskustaan ja siitä metrolla eteenpäin. Aikamme etsittyämme ja jostakin palvelutiskiltä neuvoakin kysyttyämme onnistuimme löytämään Orlybussin pysäkin ja lippuautomaatin. Busseja piti kulkea noin vartin välein, mutta kun lähes tunnin odottelun jälkeenkään ei bussia kuulunut, päätimme vaihtaa taktiikkaa ja napata taksin. Jälkiviisaana on hyvä todeta, että olisi kannattanut se taksi vaan ottaa heti, niin olisi säästynyt paljolta odottelulta. Kyllä siitä vaivattomuudesta ensimmäisenä iltana tuntemattomassa paikassa maksaa mielellään jokusen euron ekstraa. Saimme bussipysäkillä neuvoteltua toisen suomalaisparin kanssa jo yhteisen taksin tilaamisesta, mutta juuri kun kuski nosteli matkalaukkumme tavarasäilöön, päättivätkin he palata takaisin bussin odotteluun. No, lopulta taksimatka Pariisiin sujui suitsaitsukkelaan ja vuokraisäntämme onneksi odotteli kärsivällisesti majapaikassamme avaimien kanssa (varmaankin naureskellen suomalaiselle mentaliteetille kun taisin siinä jo lähetellä useamman tekstiviestin väliaikatietojen ja pahoittelujen kera.)

Sacré Coeur
AirBnB asumuksemme sijaitsi lähellä Montmartren kaunpunginosaa ja ihastuttava, sokerikuorrutteinen Sacré Coeur oli lyhyehkön kävelymatkan päässä. Ensimmäisenä aamuna ranskalaisen aamiaisen nautittuamme suuntasimmekin siis kohti Montmartren kukkulaa. Meitä oli kovasti etukäteen varoiteltu paikalla kuhisevista kaupustelijoista ja huijareista. Melko aikainen kellonaika kai oli syynä siihen, että muutamaa eiffeltornin pienoismallin kaupustelijaa lukuun ottamatta muita turistirihkaman tyrkyttäjiä ei vielä paikalla ollut.


Emme vierailleet kirkossa sisällä, vaan tyydyimme ihailemaan rakennuksen yksityiskohtien runsautta ulkoapäin. Kukkulalta avautuu myös upea näkymä Pariisin ylle. Muutamia maamerkkejä spotattuamme jatkoimme kävelyretkeä pitkin Boulevard de Clichyä kohti Moulin Rougea.

EDIT. S luki postausta ja ihmetteli, että mitä minä oikein sekoan. Kävimmehän me Sacré Coeurissa sisällä. Hiukan aivonystyröitä hierottuani muistin minäkin, että niin toden totta käytiin. Kirkossa vaan valokuvaaminen ei ollut sallittua, ja siksi minulla ei ole sieltä yhtään kuvaa. Ei saisi kirjoitella näitä matkakertomuksia yli puolta vuotta jälkikäteen näköjään...


Moulin Rouge
Moulin Rouge on monelle varmasti tutuin saman nimisestä elokuvasta, niin myös minulle. Vaikka toki tiedostin, että elokuvan tunnelmaa ei paikalla varmastikaan päiväsaikaan ole, niin en kuitenkaan voinut olla hivenen yllättymättä punaisen myllyn pienuudesta ja toisaalta myös sijainnista. Siinä tuo kuuluisa pahuuden pesä kattoa koristavine tuulimyllyineen lymysi muiden talojen välissä keskellä vilkasta risteystä.


Tyydyimme ihailemaan rakennusta päiväsaikaan ja vain ulkoapäin. Vaikka iltaisin tarjolla oleva show varmastikin olisi upea, eivät meidän matkapennosemme riittäneet lähes 200 € cabarehen illallistarjoiluineen. Jatkoimme siis matkaa jalkaisin kohti majapaikkaa välillä pysähdellen huvittuneena tutkimaan mitä kaikkea kaupunginosalla onkaan tarjota (ja kaikenlaistahan viihdykettä sieltä tosiaan olisi löytänyt). Kävimme myös viiniputiikissa hakemassa edukkaan luomupunaviinin, leipomosta lisää patonkia ja pienestä ruokakojusta juustoa, keksejä ja hedelmiä pikniklounas Eiffel-tornin juurella silmissä siintäen.

Eiffel-torni päivällä
Eiffel-torni kohoaa huimaan 324 metrin korkeuteen ja sen voi nähdä vilaukselta talojen välistä lähes missä tahansa lähistöllä kulkiessaan. Paikan päällä ja varta vasten tornia ihailemassa kävimme kuitenkin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla pakkasimme mukaamme punaviinin junttimaisesti muovipulloon (koska kierrekorkki), patongit, juustot ja keksit ja suuntasimme muutaman sadan muun turistin ja paikallisen kanssa piknikille Champs de Marsille. Eipä ole koskaan aiemmin tainnut parin euron punaviini maistua yhtä hyvältä. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, mutta hurjan tuulinen. Muutenkin saimme huomata, että pukeutuminen oli Pariisin syksyssä hankalaa, sillä aamulla liikkeelle lähtiessä oli niin kylmä, että oli laitettava takki ja kaulahuivi, mutta iltapäivällä lämpöasteet nousivat t-paitalukemiin.


Vaikka Eiffel-tornia on nähnyt sadoissa elokuvissa, julisteissa ja valokuvissa, niin onhan se silti paikan päällä aivan omaa luokkaansa. Valtavan rautarakennelman juurella seisoessa tunsi itsensä hyvin pieneksi ja voi vain ihmetellä sen työmiehen huimapäisyyttä joku roikkui tornin puolivälissä ilmeisesti huoltamassa jotakin niistä kymmenistätuhansista lampuista, joilla torni valaistaan ilta-aikaan. (Kotitehtävänä on etsiä tuo heimohuima tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta.)


Riemukaari
Kun olimme nauttineet piknikeväät ja katsastaneet Eiffelin myös Trocaderon puistosta, otimme metron Charles de gaulle-Étoile asemalle ja Riemukaarelle. Monumenttia ympyröi sen sortin liikenneympyrä, johon minua ei ainakaan saisi autoilemaan. Onneksi kävellen pääsi kätevästi tunnelia pitkin liikenneympyrän alta.

Riemukaari oli valtava rakennelma ja paljon suurempi kuin olin kuvitellut sen olevan. Jälleen kerran säästimme matkabudjetissa, emmekä lähteneet jonottelemaan mahdollisuutta kiivetä monumentin päälle. Tutustuimme sen sijaan Napoleonin urotekoihin veistosten muodossa ja ihailimme ikuista tulta tuntemattoman sotilaan haudalla.




Tarkoitus oli tästä jatkaa kävelyä pitkin Champs Élyséetä, mutta matkaväsymys otti vallan ja palasimme metrolla takaisin majapaikkaan ottamaan päivänokoset. Jäipähän jotakin nähtävää seuraavallekin kerralle.

Ensimmäisen päivän iltana kävimme syömässä lähiravintolassa herkulliset pasta-annokset ja katsastamassa myös Printemps-tavaratalon joka sekin oli kävelymatkan etäisyydellä. Samalla kadulla, melko lähellä toisiaan löyty kaksikin ostosparatiisia: Galeries La Fayette ja Printemps. Näyteikkunaostosten perusteella molemmat tavaratalot ovat hyvin samanhenkisiä ja varmasti himoshoppailijan taivaita. Meillä ei matkalaukussa ollut tilaa ylimääräisille tuliaisille, mutta käväisimme silti ihailemassa luksustuotteita ja  etenkin sisustusosastoa halusin tutkia tarkemmin. Hieman huvittuneena huomasin, että samat tuotteet sieltä löytyi kuin Suomestakin ja Iittalakin oli edustettuna omalla osastollaan. Tavaratalo oli minulle itse asiassa muutenkin hieman pettymys. Olisin odottanut enemmän Harrodsia ja vähemmän Stockmannia.


Huh, minulla oli tarkoitus aluksi juntata kaksi ensimmäistä matkapäiväämme samaan postaukseen, mutta koska asian tiivistäminen ei ole näköjään minun hyveitäni, niin ripotellaan nyt kuitenkin useampaan osaan tämäkin reissu.
0

Pärisyttäviä kirppislöytöjä

Käytiin tänään pitkästä aikaa kirppiskierroksella. Minusta on tullut viime aikoina todella kriittinen kirppisostosten suhteen, eikä looseista jää enää yhtä helposti mukaan tavaraa, kuin ennen. Tällä kertaa olin varsinaisesti katselemassa lattiavalaisimia, mutta kaikki kirppiksiä kiertelevät tietävät, että saa osua kohdalle lottovoittajan tuuri, jotta juuri se etsinnän kohteena oleva tavara kohdalle sattuisi. No, ei tälläkään kertaa löytynyt lamppua, mutta sen sijaan pari antiikkista herätyskelloa osui silmiini. Olen jostain syystä aivan heikkona näihin vanhoihin kelloihin ja nyt kokoelmani onkin kasvanut viiden kellon suuruiseksi. (No, totta puhuen, tuo yksi kellohan ei ole oikeasti vanha, mutta pieni ja sympaattinen ja saa siis toistaiseksi ainakin kuulua joukkoon.)


Kaikki kolme vasemmanpuoleista kelloa olen löytänyt taloyhtiön kierrätyspöydältä ja tämän päivän löytöjä ovat siis nuo kaksi oikeanpuoleista ajannäyttäjää. Pieni sininen symppiskello on Neuvostoliiton aikainen Slava ja suurin kelloista saksalainen Peter. Usein kirppiksillä näkee pyydettävän vanhoista kelloista kovia hintoja, mutta tällä kertaa kellot sai mukaan sopuhintaan.


Kaikki kellot saavat näyttää juuri sitä aikaa, johon ovat sattuneet pysähtymään, enkä niitä aio asettaa aikaa näyttämään vaikka toimisivatkin. Sitä tikitystä ei taitaisi sängyn päädyssä kukaan kestää. Ja on näissä vanhoissa vekkareissa aika tyrmistyttävä herätysäänikin. Toinen kelloista pärähti soimaan kirppiksen kassalla ja siinä pelästyttiin sekä minä, että myyjä. Kyllä oli naurussa pidättelemistä molemmilla, kun ensin säikähdyksestä selvittiin.

Löytyykös lukijoista kirppisten kiertelijöitä ja onko teillä jotakin kestosuosikkeja joita aina pitää kirppisreissuilla yrittää metsästää?
8

DIY: The paperipussi

Erilaiset paperipussit on olleet viime vuosina kovasti huudossa sisustuksessa ja erityisesti Le Sac En Papier on vilahdellut yhdessä jos toisessakin blogissa.

Tein itse oman versioni paperinkeräyspussukaksi soveltuvasta The Paperipussista ja haluan nyt jakaa ohjeen ja printattavan kuvatiedoston kanssanne. Pussi on taiteltu kirja- ja askartelukaupoissa rullittain myytävästä ruskeasta voimapaperista ja tekstit on siirretty pussiin asetonin avulla.


TARVIKKEET:

  • voimapaperia
  • liimaa
  • sakset
  • lasertulostin
  • asetonia
EDIT. Maiju vinkkasi kommenteissa, että rakennustarvikeliikkeistä saa vahvempaa ruskeaa paperia, joka on tarkoitettu remonteissa suojapaperiksi. Se voisi hyvin soveltua myös pussien taitteluun.

1. Taittele voimapaperista haluamasi kokoinen pussi vaikkapa näiden ohjeiden mukaan. Itse käytin voimapaperin kaksinkertaisena, jotta pussista tulisi tarpeeksi kestävä. Paperipussien taitteluohjeita löytyy netistä useampia, googlettele itsellesi mieluisin.

2. Lataa alla oleva kuva koneellesi ja tulosta se lasertulostimella. Kuva on tarkoituksella peilikuva, jotta se siirtyy lopulliseen tuotteeseen oikein päin. Huomaa, että mustesuihkutulostimella tulostettu kuva ei siirry asetonin avulla. Jos käytössäsi ei ole lasertulostinta, mutta pääset ottamaan kopioita isolle kopiokoneelle esimerkiksi työpaikalla tai oppilaitoksessa, sekin toimii. 

3. Testaa ensin kuvan siirtoa asetonilla paperille. Asetonia ei saa olla pumpulissa liikaa eikä liian vähän. Näin ison kuvan kopioimiseen täytyy asetonia välillä lisäillä pumpuliin, sillä se haihtuu melko nopeasti. Teippaa paperi haluamaasi kohtaan paperipussia, tekstipuoli kohti pussia. Suojaa pussin sisäpuoli esimerkiksi muovipussilla tai paperilla ja painele asetoniin kastetulla pumpulilla paperin tekstiosa kauttaaltaan. 

4. Irrota kopiopaperi pussista ja ihaile lopputulosta! Käännä tai rullaa varovasti pussin suuta halutettasi. 



Jos innostutte askartelemaan omia paperipussukoitanne tämän ohjeen mukaan, niin mielelläni näkisin kuvia lopputuloksista. Linkkaathan siis kommenttikenttään mahdollisen blogikirjoituksen tms.

Huom! Tämän postauksen kuvien ja printtitiedoston oikeudet omistan minä, joten ethän jaa tai myy niitä eteenpäin tiedostoina tai valmiina tuotteina. 
12