Budapest. Osa 4: Kylpylätunnelmaa Széchenyin tapaan ja kotiin lähtö

Kylläpäs tätä postausta on pantattu ja pihdattu jo pidemmän aikaa. Voihan nolostus. Uuttakin reissukirjoitusta on jo tekeillä, joten pistetääs keväisen Budapestin matkamme päätöspäivä etteriin.

Voit lukea matkakertomuksen aiemmat osat täältä (Osa 1)täältä (Osa 2) ja täältä (Osa 3).

Viimeiseksi matkapäiväksemme oli povattu hieman viileämpää ja sateisempaa keliä, mutta tämä sopi meille mainiosti, sillä aamiaisen ja huoneiden luovutuksen jälkeen päätimme suunnata kylpylään lillumaan ja rentoutumaan matkan rasituksista. Ostimme liput Széchenyin kylpylään jo hotellin respasta, jossa sen sai samaan hintaan kuin kylpylän lipunmyynnistä, mutta ilman jonotuksia. Jätimme matkalaukut hotellin säilytykseen ja kävimme ostamassa kenkäkaupasta rantasandaalit uima-altaita varten hurjaan puolentoista euron hintaan kenkäparilta.

Széchenyin palatsimainen kylpylärakennus
Kylpylään pääsi kätevästi bussilla Keletin rautatieasemalta. Vaihdoimme hotellin respasta saamamme maksukuitit rannekellon näköisiin avaimiin ja suuntasimme muutaman mutkan ja kyselyn jälkeen portaat alas vuokraamaan pyyhkeitä. (Myöhemmin kuulin, että jos kylpemään saapuu myöhään iltapäivällä voivat vuokrapyyhkeet olla loppu, jolloin kannattaa varautua omalla pyyhkeellä. Aamulla pyyhkeitä oli kuitenkin vielä runsain mitoin.) Olimme maksaneet lippujen yhteydessä pienistä pukukopeista (toinen vaihtoehto olisivat olleet pukuhuoneet pienillä lokeroilla), mutta jostain syystä tämä maksu ei ollut kirjautunut rannekelloihimme. Tätä asiaa sitten taisi lopulta selvitellä kolme-neljä henkilökuntaan kuuluvaa ihmistä ja lopulta pääsimme pahoittelujen kera pukukoppeihimme vaihtamaan uikkarit.

Kylpylän rannekellomuotia
Kylpylä oli sokkeloinen, ohjetaulut olivat useimmiten pelkästään unkariksi ja meillä ei ollut alkuun hajuakaan mitä seuraavassa altaassa tai huoneessa olisi tarkoitus tehdä. Muiden toimia seuraten huomasimme kuitenkin pian, että kylpylässä oli rento tunnelma ilman kovinkaan kummoisia sääntöjä tai muodollisuuksia. Kokeilemalla erilaisia altaita löytyivätkin pian ne omat suosikit. Hygienia ei ollut suomalaisten uimahallien tai kylpylöiden tasolla, vaan altaissa viihtyivät rouvat täydessä meikissä, hiukset laitettuna ja kultaketjut kauloissaan, joten tuskin siinä oli juuri kummemmin suihkuteltu ja peseydytty ennen altaalle tuloa (ja tätyy sanoa, että niitä suihkujakin sai hieman haeskella). No, tämän seikan kun päättäväisesti sulki mielestään, pystyi kuumien lähteiden lämmittämässä mineraalipitoisessa vedessä lillumisesta nauttimaan ja kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvin reuntouttava. Altaiden lisäksi kylpylässä oli useita erilaisia saunoja ja höyryhuoneita. Se suomalaisille äkkiseltään tutuin, szauna, oli 90-asteinen, paahtavan kuuma ja kuiva huone, jossa ei juuri minuuttia-kahta kauempaa kyennyt olemaan, joten meille tuttua saunaa se ei kyllä korvannut. Muut lämpöhuoneet olivatkin sitten lempeämmän lämpöisiä, erilaisia aromeilla (joista kaikki eivät kyllä olleet niin kovin hyvän tuoksuisia), höyryillä ja värivaloilla varustettuja.

Suosikkejamme olivat ulkoaltaat, joiden vesi höyrysi pienessä tihkusateessa ja joissa unkarilaiset herrasmiehet viettivät aikaansa shakkia pelaten.

Kylpylän ulkoaltaissa tarkeni vaikka sää olikin sateinen
Pois lähtiessämme kylpylän aula oli hiljentynyt
Kylpylältä suuntasimme metrolla takaisin keskustan suuntaan ja menimme vielä muutamaksi tunniksi läheiseenArena Plaza kauppakeskukseen syömään ja kiertelemään sekä kuluttamaan aikaa ja viimeisiä forinttejamme. Haimme matkalaukut hotellilta ja suuntasimme lentokentälle metrolla ja bussilla matkakorttiemme ollessa vielä voimassa. Sitten olikin aika ottaa iltalento kotiin ja alkaa suunnittella seuraavaa matkaa.

Arena Plazan kauppakeskuksesta löytyivät kaikki suuret ketjuliikkeet
Iltalennolla kotiin

1 kommentti

  1. Me kävimme Gellertin kylpylässä, tämä jäi kokeilematta. Mutta täytyy sanoa, että melkoisen mielenkiintoisia paikkoja nämä ovat...

    VastaaPoista