Budapest. Osa 1: Saapuminen ja nähtävyyksiä.

Ajattelin jakaa tämän meidän reissukertomuksen muutamaan osaan, sillä kuvia ja kerrottavaa riittäisi todella paljon. Olen huomannut itse reissuja suunnitellessani, että tykkään kovasti lukea blogikokemuksia matkakohteista, joten yritän muutaman vinkinkin jakaa jos niistä sattuisi jollekin Budapestin reissua suunnittelevalle olla jotakin hyötyä. Lisäksi matkan tunnelmiin on varmasti itsekin mukava palailla myöhemmin blogin kautta.


Lensimme Norwegianilla ja olimme varanneet edulliset lennot jo tammikuun tarjouksista. Lennot olivat huomattavasti edullisemmat, kun emme viettäneet kohteessa viikonloppua, vaan menolento oli sunnuntai-iltana ja palasimme takaisin torstaina. Lento oli perillä iltayhdeksän maissa ja päätimme mennä hotellille taksille, sillä se oli kaikkein vaivattomin ja nopein tapa. (Takaisinpäin tulimmekin sitten julkisilla ja helppoa sekin tosiaan oli, mutta matkaan sai kulumaan tuplasti yhtä kauan kuin taksilla suhaistessa.)

Lentokentälle oli paljon pimeiden taksien tarjoajia, mutta oikean ja luotettavan taksinkin tilaaminen oli tehty todella helpoksi ja näppäräksi, sillä lattiaan merkitty teippaus johdatti taksintilausluukulle, jonne kerrottiin määräpaikka, siitä sai kuitin tilauksestaan, johon oli merkitty taksin rekisterinumero ja varmuuden vuoksi vielä ystävällinen henkilökunta ohjasi oikealle taksille. Taksimatka kentältä meidän hotellille kesti parikymmentä minuuttia ja maksoi 6800 HUF (n. 23 €).

Hotellimme oli Royal Park Boutique Hotel, joka ei ollut aivan keskustassa, vaan kävellen matkaa oli noin pari-kolme kilometriä. Keletin rautatieasema ja metroasema olivat kuitenkin aivan hotellin lähellä ja metrolla kaupungin haltuun ottaminen olikin helppoa. Olimme hotellilla sen verran myöhään illalla, ettemme arvanneet enää keskustaan lähteä seikkailemaan, vaan kävimme käyskentelemässä Keletin asemalla ja nappasimme pahimpaan nälkään edukkaat pizzat katubaarista.

Valmiina lähtöön! | Hotellihuone saapumisiltana
Keletin rautatieaseman koristeellisuutta
Keletin rautatieasemalla
Seuraavana päivänä päätimme kävellä keskustaan ja tutustua ympäristöön jalkaisin. Kiersimme melkeinpä kaikki "pakolliset" nähtävyydet. Päivä oli todella kuuma (26C) ja tietenkin iltapäivään mennessä jalat olivat jo rakoilla ja poskipäät palaneet. Kunnon turistimeininkiä siis :D Itselläni lisäksi flunssa kurkkukipuineen ja nuhanenineen hiukan verotti jaksamista, mutta kunnon aamiaisen ja juomataukojen (limpparia ja vettä vain!) voimalla sitä jaksoi yllättävän hyvin.

Taloja matkalla hotellilta keskustaan
Kävimme ensimmäiset valokuvat Tonavasta ottamassa Erzsébetin sillalta, josta suuntasimme Vaci utcakävelykadulle. Tähän aikaan aamusta turistikatu oli vielä mukavan hiljainen ja rauhallinen ja moni puoti vasta availi oviaan. Vaikka tarkoitus ei ollut kaikkia muistomerkkejä ja patsaita kiertää, niin halusin toki nähdä kuuluisan pikku prinsessan patsaan. Vastaavan tyylisiä uudehkoja pronssipatsaita on siroteltu Budapestiin melko runsaasti ja erilaisia melko hauskojakin hahmoja putkahteli vastaan siellä täällä.

Näkymä Linnavuorelle Erzsébetin  (Elisabetin) sillalta
Erzsébetin silta
Vaci Utcan värikkäitä liikkeitä
Patsaiden kanssa patsastelua
Pikku prinsessa patsaalta suuntasimme kuuluisalle ja komella ketjusillalle ja ylitimme Tonavan kävellenBudavari Siklolle, eli köysihissille. Hissi oli hauska ja nopea tapa nousta linnavuorelle. Ajelu oli nopeasti ohi, joten kovin paljon köysihississa ei ehdi näköaloista nauttia. Linnavuorella päätimme skipata tarkemman tutustumisen kuninkaanlinnaan ja suuntasimme sitä vastoin upealle Matiaksen kirkolle ja kalastajalinnakkeelle. Matiaksen kirkko oli ulkoapäin komea näky ja ihailimmekin hyvät tovit sen yksityiskohtaisia koristeluja ja näyttävää värikkäistä keramiikkalaatoista koottua kattoa. Sisälle emme kuitenkaan menneet, sillä pidimme 3000HUF:n hintaisi alippuja hieman tyyriinä. Kalastajalinnakkeen funktiota en ihan täysin ymmärtänyt, eikä sillä varsinaisesti sellaista taida ollakaan. Upea näköalapaikka kuitenkin!

Széchenyin ketjusilta on Budapestin vanhin silta, joka tosin on rakennettu sodan jälkeen uudelleen alkuperäisen mallin mukaan
Ketjusiltaa vartioivat leijonat | Näkymää ketjusillalta Budan puolelle
Köysihissin sympaattinen vaunu
Ajelulla köysihissillä
Matiaksen kirkko
Matiaksen kirkon mahtavia yksityiskohtia
Kalastajalinnake
Kukkulalta kävelimme alas ja ehdimme jo pienesti harhaillakin  arvaillessamme lyhyintä reittiä. Tässä vaiheessa nälkä kalvoi jo vatsaa ja rakot jalkoja, mutta suuntasimme vielä Pyhän Tapanin Basilikalle ja sieltä maailmanpyörälle. Minua olisi hieman kiinnostanut nähdä basilikassa säilytyksessä oleva Pyhä Oikea, eli Tapani I:n oikea käsi, joka on Unkarin tärkein pyhäinjäännös. Olisi kirkko varmasti ollut myös muutenkin tutustumisen arvoinen, mutta nälkä ja väsymys veivät tällä kertaa voiton. Matkalla ravintolaa kohti, otimme kuitenkin nopean ajelun vielä maailmanpyörässä. Budapest Eye oli esimerkiksi Lontoon vastaavaan nähden piskuinen, mutta 65 metrin korkeudesta oli kuitenkin hulppeat näkymät kaupungin kattojen ylle.

Pyhän Tapanin kirkko (Szent István-bazilika)
Näkymä maailmanpyörästä Pestin kattojen ylle
Syömään suunnistimme Trofea Grilliin. Rakastamme hyvää ruokaa ja oikeastaan kulinaristiset nautinnot olivatkin yksi matkamme päätarkoituksista. Trofeassa pöydät on katettu toinen toistaan ihanimmilla herkuilla ja lounasaikaan 3700 HUF:lla (n. 12 €) sai syödä ja juoda niin paljon kuin jaksoi. Alku- pää- ja jälkiruokabuffetpöytien lisäksi ravintolassa oli myös barbeque, jossa kokki grillasi valitsemasi lihat ja lisukkeet lautasellesi. Juomaksi sai valita veden, mehujen ja limppareiden lisäksi erilaisia viinejä ja olutta. Masut täynnä olikin hyvä taapertaa hotellihuoneeseen päivänokosille ja keräämään voimia iltaa varten.

Trofea Grillin herkkulautasten äärellä
Tässä vaiheessa tajusin, että mukaani ottamani ballerinat ja tennarit eivät tulisi palvelemaan kunnolla koko reissua ja kävin läheisessä suuressa kenkäkaupassa ostamassa itselleni kunnon terveyssandaalit. Matkan vähäisistä ostoksista tämä oli ehdottomasti paras ratkaisu! Jalat olivat sen verran kipeytyneet päivän kävelystä, että päätimme tehdä illan matkat julkisilla. Tarkoituksemme oli käydä syömässä suositellussa Rubensravintolassa, mutta valitettavasti sinne päästyämme huomasimme, että ilman pöytävarausta oli toivotonta päästä sisään. Pienen pohdintatuokion ja harhailun jälkeen päädyimme kävelykadulle ja syömään perinteiseen turistirysään. Pitihän sitä gulassia tietenkin maistaa Unkarissa käydessään. Keitto olikin oikein maittavaa ja täyttävää. Jälkiruuaksi nautimme vielä liekitetyt palasintat ja kävimme ihailemassa sillalta Budapestin valoja. Tämän jälkeen olikin hyvä palata jo hotellille ja käydä vatsan viereen nukkumaan.

Kävelykadun ravintolan värikkäät lyhdyt
Vaci Utcalla illallisella
Budapestia iltavalaistuksessaan.
Gellert vuoren portaikko.
Onnittelen sinua, joka jaksoit kahlata tämän megapostauksen läpi! Itsellä vierähti useampi tunti tätä kirjoitellessa ja kuvia läpi käydessä. Ja vielä olisi kolme tapahtumantäyteistä matkakertomuspäivää edessä...

Ei kommentteja