Remppaa

Koko marraskuu on ollut oikeastaan pelkkää remonttia. Lähetyvä joulu tuntuu vielä kovin kaukaiselta ajatukselta ja töissäkin käydään vaan lepäämässä remppatyömaalta. Vaikka takapakeilta ei ollakaan vältytty, niin ahkeria on oltu ja uskon, että kuun vaihteessa pääsemme muuttamaan (ainakin lähes) valmiiseen kotiin.


Keittiö on luonnollisesti tuottanut eniten työtä ja päänvaivaa. Se alkaa kuitenkin olla melko hyvällä mallilla jo, sillä enää on asentamatta kodinkoneet ja sähköt, sekä laittamatta vetimet, peitelevyt ja listat. Odotan jo niin kovasti, että pääsisi repimään pois nuo siniset suojamuovit ja paljastamaan hohtavan puhtaat valkoiset kaapistot.  


Keittiön lisäksi ollaan laitettu jo lattioita. Ainakin alkutuntuma tuohon vinyylilankkuun on totaalinen ihastus. Materiaali on pehmeää, joustavaa ja jalan alla lämmintä. Asennus on ollut helppoa, joskin hiukan alakerran asukkaita on säälitty pari päivää jatkuneen lattian nakutuksen takia.

Kohta päästäänkin laatoittamaan eteisen lattiaa. Laatta on aivan ihanaa, enkä malta odottaa että näkisin sen jo valmiina!
0

Puhtaalta seinältä

Tyhjät seinät voivat olla inspiroiva tai ahdistava asia. Nyt vihdoin olisi mahdollisuus toteuttaa seinillä ihan lähes mitä tahansa, ja mitä me ollaan tekemässä?
Tapetoidaanko? Ei!
Maalataanko efektipintaa? Ei!
Maalataanko valkoiseksi? Joo!

Jepjep. Hiukan tylsää ja mielikuvituksetonta... Parissa edellisessä vuokrakodissa asuessamme kuitenkin tapetit ovat olleet se asia, joka sisustuksessa on eniten ahdistanut, joten tällä hetkellä silmä kaipaa puhdasta valkoista pintaa. Koska valkoinen seinä kuulostaa kuitenkin ideana nin mahdottoman tylsältä, niin ihan kokonaan en ole kuitenkaan vielä valmis ajatuksissani luopumaan tapetetoinnista.

Tällä hetkellä silmää miellyttävät selkeät, vaaleasävyiset, harmaat tai mustavalkoiset ja melko modernit tapetit. Kuvio ei saa kuitenkaan olla liian levoton ja silmää rasittava. Kuvittelin, että tämän kaltaisia tapetteja olisi nykyään helppo löytää, mutta se olikin yllättävän haastavaa. Ja tottakai tapetin kuosin pitäisi natsata sitten molemmille...

Yritin keräillä inspiraatioksi muutamia tapetteja, jotka voisivat tulla kyseeseen. Katsotaan nousisisko näistä jokin suosikiksi. Kaikkia seiniä emme varmastikaan tule tapetoimaan, mutta makuuhuoneen suuri seinä ja olohuoneen työpöydän taustaseinä voisivat olla otollisia paikkoja.


Omia suosikkejani tällä hetkellä olisivat Elloksen Harmony tai Cole&Son Woods makuuhuoneeseen, ja Borosan (kuva alla) mustavalkoisena tai harmaavalkoisena olohuoneeseen. Harmaata harlekiinikuviota meillä kuitenkin löytyy jo verhoista, jotka todennäköisesti ripustetaan myös uuden kodin ikkunaan, joten ehkä liikaa samaa kuosia on kuitenkin jo liikaa. Woods tuntuu kovin ajankohtaiselta juuri nyt, sillä sitä löytyy yhdestä jos toisestakin blogikodista ja siksi hieman pelkään kyllästymisefektia sen suhteen. Yhdestäkään tapetista ei ole kuitenkaan vielä tullut sellaista "Oi, Tuo on pakko saada" -fiilistä, joten annetaan ajatuksen muhia ja hautua nyt ajan kanssa. Ja jos se oikea sitten jostain sattuu eteen tupsahtamaan, niin sittenhän se menee paremmin kuin hyvin.

Borosan EasyUp 37725
Eco Wallpaper Rosegarden 6086
0

Remppa alkoi!

Nyt on uuden kodin avaimet taskussa ja remonttia päästy aloittelemaan. Viikko on asunnossa touhuttu ja olen oikeastaan hyvin positiivisesti yllättynyt siitä, miten sutjakkaasti kaikki on tähän mennessä sujunut. Itse pääsemme viikolla vasta sen verran myöhään töistä, ettei iltasella kovin paljoa enää ehdi ja tohdi tehdä, mutta viikonloppuna olimme varsin tehokkaita ja isäni on käynyt muutamana päivänä remonttityömaalla - omien sanojensa mukaan- "riehumassa".


Mitäs sitten on saatu aikaan? No, lähes kaikki mitä on irti lähtenyt, on purettu pois. Seinät ovat ah, niin trendikkäällä rouhealla betonipinnalla, muovimattojen toinen kerros on viety pois ja keittiö on purettu pois kokonaan. Yksi oviaukko on puhkaistu ja toinen laitettu umpeen, oviaukkojen kaaret on suoristettu, verholaudat irrotettu ja seinien tasoitusta aloiteltu.


Nyt meillä on ikään kuin puhdas kangas, jolle voimme aloittaa ihan oman kodin rakentamisen. Lattiamateriaalit kävimme jo tilaamassa ja maalipöntöt ja -sudit odottavat maalaajaansa.

0

Budapest. Osa 4: Kylpylätunnelmaa Széchenyin tapaan ja kotiin lähtö

Kylläpäs tätä postausta on pantattu ja pihdattu jo pidemmän aikaa. Voihan nolostus. Uuttakin reissukirjoitusta on jo tekeillä, joten pistetääs keväisen Budapestin matkamme päätöspäivä etteriin.

Voit lukea matkakertomuksen aiemmat osat täältä (Osa 1)täältä (Osa 2) ja täältä (Osa 3).

Viimeiseksi matkapäiväksemme oli povattu hieman viileämpää ja sateisempaa keliä, mutta tämä sopi meille mainiosti, sillä aamiaisen ja huoneiden luovutuksen jälkeen päätimme suunnata kylpylään lillumaan ja rentoutumaan matkan rasituksista. Ostimme liput Széchenyin kylpylään jo hotellin respasta, jossa sen sai samaan hintaan kuin kylpylän lipunmyynnistä, mutta ilman jonotuksia. Jätimme matkalaukut hotellin säilytykseen ja kävimme ostamassa kenkäkaupasta rantasandaalit uima-altaita varten hurjaan puolentoista euron hintaan kenkäparilta.

Széchenyin palatsimainen kylpylärakennus
Kylpylään pääsi kätevästi bussilla Keletin rautatieasemalta. Vaihdoimme hotellin respasta saamamme maksukuitit rannekellon näköisiin avaimiin ja suuntasimme muutaman mutkan ja kyselyn jälkeen portaat alas vuokraamaan pyyhkeitä. (Myöhemmin kuulin, että jos kylpemään saapuu myöhään iltapäivällä voivat vuokrapyyhkeet olla loppu, jolloin kannattaa varautua omalla pyyhkeellä. Aamulla pyyhkeitä oli kuitenkin vielä runsain mitoin.) Olimme maksaneet lippujen yhteydessä pienistä pukukopeista (toinen vaihtoehto olisivat olleet pukuhuoneet pienillä lokeroilla), mutta jostain syystä tämä maksu ei ollut kirjautunut rannekelloihimme. Tätä asiaa sitten taisi lopulta selvitellä kolme-neljä henkilökuntaan kuuluvaa ihmistä ja lopulta pääsimme pahoittelujen kera pukukoppeihimme vaihtamaan uikkarit.

Kylpylän rannekellomuotia
Kylpylä oli sokkeloinen, ohjetaulut olivat useimmiten pelkästään unkariksi ja meillä ei ollut alkuun hajuakaan mitä seuraavassa altaassa tai huoneessa olisi tarkoitus tehdä. Muiden toimia seuraten huomasimme kuitenkin pian, että kylpylässä oli rento tunnelma ilman kovinkaan kummoisia sääntöjä tai muodollisuuksia. Kokeilemalla erilaisia altaita löytyivätkin pian ne omat suosikit. Hygienia ei ollut suomalaisten uimahallien tai kylpylöiden tasolla, vaan altaissa viihtyivät rouvat täydessä meikissä, hiukset laitettuna ja kultaketjut kauloissaan, joten tuskin siinä oli juuri kummemmin suihkuteltu ja peseydytty ennen altaalle tuloa (ja tätyy sanoa, että niitä suihkujakin sai hieman haeskella). No, tämän seikan kun päättäväisesti sulki mielestään, pystyi kuumien lähteiden lämmittämässä mineraalipitoisessa vedessä lillumisesta nauttimaan ja kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvin reuntouttava. Altaiden lisäksi kylpylässä oli useita erilaisia saunoja ja höyryhuoneita. Se suomalaisille äkkiseltään tutuin, szauna, oli 90-asteinen, paahtavan kuuma ja kuiva huone, jossa ei juuri minuuttia-kahta kauempaa kyennyt olemaan, joten meille tuttua saunaa se ei kyllä korvannut. Muut lämpöhuoneet olivatkin sitten lempeämmän lämpöisiä, erilaisia aromeilla (joista kaikki eivät kyllä olleet niin kovin hyvän tuoksuisia), höyryillä ja värivaloilla varustettuja.

Suosikkejamme olivat ulkoaltaat, joiden vesi höyrysi pienessä tihkusateessa ja joissa unkarilaiset herrasmiehet viettivät aikaansa shakkia pelaten.

Kylpylän ulkoaltaissa tarkeni vaikka sää olikin sateinen
Pois lähtiessämme kylpylän aula oli hiljentynyt
Kylpylältä suuntasimme metrolla takaisin keskustan suuntaan ja menimme vielä muutamaksi tunniksi läheiseenArena Plaza kauppakeskukseen syömään ja kiertelemään sekä kuluttamaan aikaa ja viimeisiä forinttejamme. Haimme matkalaukut hotellilta ja suuntasimme lentokentälle metrolla ja bussilla matkakorttiemme ollessa vielä voimassa. Sitten olikin aika ottaa iltalento kotiin ja alkaa suunnittella seuraavaa matkaa.

Arena Plazan kauppakeskuksesta löytyivät kaikki suuret ketjuliikkeet
Iltalennolla kotiin
1

Keittiösuunnitelmia

Uutta kotia etsiessämme minulle oli melko selvää, että tuskin löydämme valmiiksi remontoitua asuntoa, jossa kaikki olisi juuri niin oman maun mukaista, ettei uutta remppaa tarvitsisi tehdä. Siksipä keskityimmekin lähinnä sellaisiin asuntoihin, jotka hellää remonttikättä selkeästi kaipasivat. Vaikka remppaaminen onkin raskasta ja aikaavievää, on se myös jännittävää ja palkitsevaa. En malttaisikaan odottaa sitä, että viimein pääsemme muuttamaan suunnitelmia teoiksi ja käymään käsiksi pensseleihin ja teloihin.

Suurin remppauskohde uudessa kodissamme tulee olemaan keittiö. Nykyinen keittiö ei ole mitenkään kovin vanha tai huonokuntoinen, mutta vaaleanpunaisella ja vihreänharmaan sävyillä sisustettu keittiö ei kuitenkaan ihan ole sitä mitä haluamme. Sitä, mistä uuden keittiön tulisimme hankkimaan, ei oikestaan tarvinnut juurikaan miettiä. Ikeaan suuntaamme siis keittiöhankinnoissamme.


Täällä on selattu kaappien, kodinkoneiden ja työtasojen osto-oppaita ja pyöritelty suunnitteluohjelmaa nyt monta päivää ja iltaa. Keittiö on huomattavasti pienempi kuin nykyinen köökkimme, mutta eiköhän huolella suunnittelemalla saada kaikki toiminnot sisällytettyä ja säilytystilaa riittävästi. Ihan ensimmäinen ajatukseni oli purkauttaa keittiön ja olohuoneen välinen seinä pois, jolloin tilasta olisi tullut avarampi ja keittiön pöytä olisi mahtunut tilaan paremmin. Seinä on kuitenkin kantava, joten purkamisesta olisi tullut turhan hankala ja kallis prosessi ja päätimme sen parin viikon pähkäilyn jälkeen unohtaa.

Vaikka tila on pieni, keittiön ikkunasta tulvii valoa ja lisäksi pääsääntöisesti valkoisella sisustuksella uskomme saavamme pienestä tilasta avaramman tuntuisen.

Ikean keittiöviikotkin alkavat kuin tilauksesta ja tarkoitus olisi muutaman viikon sisällä käydä uusi keittiö tilaamassa. Siihen asti on siis vielä aikaa vääntää ja kääntää. Kaapistojen lisäksi kun on niin paljon muutakin päätettävää: kodinkoneet, lattiat, seinät, välitila, valaistus, tiskiallas, hana... Näin ensimmäistä remonttia suunnitellessa alkaa vaihtoehtojen paljous pyörryttää. Onneksi on budjetti, joka sentään hieman rajaa vaihtoehtoja. :D
Nyt saa laittaa kaikki hyväksi koetut keittiöremppavinkit jakoon! Tai jos sinulla on kokemuksia Ikea-keittiön hankkimisesta ja kasaamisesta, niin kuulen tarinoita mielelläni.

Kaikki postauksen kuvat: Ikea.fi
0

Budapest. Osa 3: Kaupunkia, luolakirkko ja eläintarha

Voit lukea matkakertomuksen 1. osan täältä ja 2. osan täältä.

Tämän Budapestin matkamme juttusarjan onkin jo aika saada jatkoa. Kohta alkaa olla reissusta sen verran pitkä aika, että tapahtumat eivät ole kovin tuoreessa muistissa enää, ja matkapäiviä pitää itsellekin vähän palautella mieleen valokuvien avulla. Onneksi noita kuvia tuli kuitenkin otettua runsain mitoin, joten tässä kolmannen reissupäivämme antia.

Tuona aamuna söimme hieman kevyemmän aamiaisen hotellilla, sillä suuntasimme heti ensimmäiseksi kahville, jäätelölle ja limpparille (jos tuota upeaa todennäköisesti paikan päällä valmistettua limonadia nyt voi limppariksi millään muotoa kutsua) kuuluisaan, maailman kauneimmaksikin kahvilaksi mainostettuun New York Caféen. En väitä, että olisin kovin montaa kahvilaa nähnyt, mutta kyllähän tämä mesta pääsi ehdottomasti näyttävimpien kahviloiden top-listan ykköseksi. Yksityiskohdissa ja koristeellisuudessa ei ole säästelty. Tarjottavat olivat hyviä, tarjoilijat kohteliaita (vaikka hieman hitaanpuoleisia) ja miljöö kokemisen arvoinen. Okei, kahvi oli tyyriinpuoleista Budapestin hinnoiksi, mutta Helsingissä tuon summan pulittaisi missä tahansa kulmakuppilassa.


Kahvilasta suuntasimme kulkumme kohti Gellert-hotellia sekä -kylpylää ja näiden vieressä kukkulan kupeessa sijaitsevaa luolakirkkoa. Luolakirkko olikin matkamme ainoa kirkko, jossa kävimme tutustumassa sisäpuolella sen ainutlaatuisuutensa vuoksi.


Luolakirkolta suuntasimme takaisin sillan yli kauppahalliin. Kauppahalli on suuri ja siellä löytyy mausteita, ruokia ja matkamuistotavaraa jos jonkinlaista. Emme kuitenkaan tehneet muita ostoksia, kuin lounaslangokset ylätorilla. Itse tyydyin perinteiseen juustolla ja sipulilla kuorrutettuun lettuun, kun taas S:n langosin päälle kasattiin suurinpiirtein kaikki kuviteltavissa olevat täytteet. Kauppahallissa kannattaa piipahtaa vain katselemassa ja kokemassa tunnelmaa vaikkei varsinaisesti ostokset mielessä olisikaan.


Kauppahallin liepeiltä otimme kulkupeliksi jälleen metron ja suuntasimme pakollisille patsaskatselmukselle sankarten aukiolle. Vaikka S ennen reissua mainitsikin, että hän ei sitten ole lähdössä sinne mitään patsaita katselemaan, niin pakkohan nämä oli kuitenkin nähdä. Ja olihan ne komeita! Wikipedian kertoman mukaan patsaat on pystytetty niiden sankarien muistolle, jotka pyhittivät elämänsä Unkarin kansan vapaudelle ja itsenäisyydelleKaponieeri-blogista löytyi myös mielenkiintoista lisätietoa, jos jotakuta kiinnostaa lukea enemmänkin näistä kolossaalisista patsasrakennelmista.


Tästä alkoi sitten meidän reissun toinen lapsellinen osuus eilisen rautatieajelun lisäksi, sillä seuraavaksi otimme suunnan kohti Kaupunginpuistoa ja siellä olevaa eläintarhaa. Täällä saikin aikaa kulumaan sulkemisaikaan saakka ja juuri ja juuri ehdimme kiertää koko valtavan eläintarhan alueen.


Eläintarhakierroksen jälkeen olimme niin väsyneitä, ettemme jaksaneet panostaa kovin paljon illalliseen. Iltaa kohden oli myös luvattu sateita ja ukkosia, joten mieli ei enää tehnyt kaupungillekaan kastumaan. Kävimme hakemassa hotellin vierestä KFC:sta roskaruokaa ja kuuntelimme ikkunan takana jylisevää ukkosta hotellihuoneessa sängyssä syöden ja leffaa katsellen.

0

Viikonlopun mittainen minikesäloma

Viime lauantaina työpäivän jälkeen pakkasimme itsemme, tavaramme ja Tyynen autoon ja suuntasimme kohti S:n suvun mökkisaarta. Viikonlopuksi oli lupailtu sateista keliä, mutta me saimme nauttia saaressa poudasta ja jopa auringonpaisteesta, vaikka maissa vain muutaman kilometrin päässä satoi ja ukkosti.

Saunoimme, söimme, siivoilimme, kalastimme ja luimme. Nautimme muutaman  päivän yksinkertaisesta elämästä ilman sähköä, somea ja yltäkylläisiä virikkeitä. Tyyne-kissa pääsi myös hyötypuuhiin toteuttamaan metsästäjänvaistojaan ja verotti hieman saaren hiiripopulaatiota.

0