Palvelun tarjoaa Blogger.

Täydellinen pipolöytö

Joskus törmää niin mahtaviin tuotteisiin, että ei malttaisi olla mainostamatta löytöään kaikille vastaantulijoille. Uusin tällainen löytöni on Hellapuun kruunupipo, jossa yhdistyvät kaikki täydellisen syysasusteen kriteerit: kiva ulkonäkö, mukavuus ja lämpimyys, näkyvyys (heijastin!), kotimainen suunnittelu ja työ, paikallisuus ja vieläpä kukkarolle ystävällinen hinta. Olen fanittanut Hellapuuta perustamisesta lähtien ja kyllä, tämä on täysin oma mainokseni tämän mahtavan brändin puolesta.


Itselleni kävin hakemassa pipon harmaan sävyisenä, mutta viime viikolla näitä oli tullut jo kaikissa sateenkaaren sävyissä ja niinpä veljentytär sai 4-vuotislahjaksi samanlaisen kruunupipon hurmaavana pinkkinä. Tuo kruunuhan on Rauman vaakunasta ja siitä kiva muodoltaan, että sopii niin pikkuisten (tai vähän isompienkin) prinsessojen kuin prinssienkin päähän. Ja hyvin saman tyyppinen kruunuhan löytyy myös monen muun kaupungin vaakunasta, joten pipo sopinee myös muiden kuin meidän raumalaisten päähän.


Keittiön uusi matto

En ole oikeastaan koskaan ollut mattoihminen, enkä osaa sisustuksessa panostaa suuriin ja näyttäviin mattoihin. Muiden keittiö- tai ruokailutilakuvissa ihailen upeita mattoja ruokaryhmien alla, mutta itse olen liian laista siivoamaan matolle väistämättä tippuvia murusia. Eikä meillä ole sitä suurta ruokapöytääkään, jonka alle mattoa asettelisi, joten tähän asti keittiömme onkin ollut kokonaan ilman mattoa.


Muutama päivä sitten käväisin paikallisessa sisustusliikkeessä katselemassa syysuutuuksia olematta kuitenkaan varsinaisesti ostoaikeissa. Ikkunalla silmään pisti tämä kauniskuvioinen Svaneforsin matto ja nappasin siitä kännykällä kuvan ajatuksena esitellä S:lle ja kysäistä mielipidettä. Niin sitten teinkin ja ennen kuin ehdin edes mittailemaan maton kokoa sen kummemmin, oli S jo käynyt yllärinä minulle maton kaupasta hakemassa mukaansa. Mikä ihana yllätys ja päivän piristys!


Matto oli aavistuksen pienempi kuin sen ajattelin olevan ja ei siis oikein passannut lattialle toisin päin, kuten aluksi ajattelin. Sopii kuitenkin mainiosti tuohon tiskialtaan eteen ikäänkuin jatkamaan kulkuväylää olohuoneesta keittiöön.

Tykkään maton kuvioinnista todella paljon. Väri ovat valaistuksesta riippuen valko-harmaa tai hieman ruskeaan taittava. Se sopii hyvin, sillä keittiössä kaikkia näitä värejä löytyy jo ennestään. Matto on aika kevyt, joten kaipailee kyllä allensa vielä jotakin liukuestettä. Tyynen yöllisten rallien jälkeen on matto jo muutamana aamuna löytynyt mytystä laatikoston vierestä. 


Tällaisen sisustusyllärin S siis hankki minulle viime viikolla. Onko muiden puolisot tai perheenjäsenet yllättäneet joskus sisustushankinnoilla?

Puhti pois

Tiedättehän kun joskus tulee niitä päiviä, kun kaikki tuntuu jähmeältä, eikä mikään oikein etene? Töissä ideat eivät lentele ja luonnoslehtiö on saanut levätä rauhassa. Blogin suhteen olisi taas miljoona ideaa ylös kirjoitettuna, mutta jotenkaan yhteenkään ei saa vaan otetta ja kirjoittamista aloitettua, valokuvista nyt puhumattakaan. Tekisi mieli myös käydä lueskelemassa muiden blogeja ja kommentoidakin ehkä jonnekin jotakin, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Ajatus lenkkipolulle lähtemisestäkin on jotenkin vastenmielinen, vaikka aurinko paistaa ja syyskeli olisi mitä kaunein. 

Tekisi siis mieli vaan olla ja möllöttää.


Kodin laiton ja sisustamisen kanssa tunnen olevani myös hieman umpikujassa. Parvekeremontti on yksi katastrofi ja aikataulut sen suhteen vaan venyvät ja paukkuvat. Olisin halunnut päästä laittamaan syyskukkia parvekkeelle, mutta se idea voitaneen unohtaa. Remontin ajan parvekkeen tavarat lattialaudoitusta myöten ovat suurin osa läjissä makuuhuoneessa. Lisäksi tavaraa odottaa kierrätykseen menoa eteisessä, vaatehuoneessa ja varastossa. 

Tekisi mieli tehdä muutamia uusia hankintojakin sekä sisustus-, että vaatetuspuolella lähinnä rikkinäisten, kuluneiden ja kulahtaneiden tai vaan ei-enää-silmää-miellyttävien juttujen tilalle. Mutta tuntuu, ettei ole aikaa ja inspistä kierrellä kaupoissa, eikäpä Matillakaan ole kovasti kukkarossa juuri nyt kavereita. 


Luulen, että illalla sänky ja Netflix houkuttelevat lenkkipolkua enemmän ja taidankin kömpiä näiden pellavalakanoiden väliin jo kohtapuoliin. Huomenna on päivä uusi ja toivottavasti silloin herätään energisemmällä fiiliksellä.

Toinen puolimaraton takana

Nyt kun jalat ovat parantuneet ja mielestäkin on pyyhkiytyneet loppukilometrien pahimmat tuskat, voin jo lauantain suoritusta muistella hyvillä mielin. Kävin siis juoksemassa elämäni toisen puolimaratonin viime viikonloppuna Espoon Rantamaratonilla. Tapahtuma oli tuttu ja hyväksi havaittu viime syksyltä ja olinkin ilmoittautunut tämän vuoden koitokseen heti viime vuoden tapahtuman jälkeisessä endorfiinihuumassa. Ja hyvä niin, sillä taidan olla sen tyypin liikkujia, jotka kaipaavat aina jotakin tavoitetta, jotta motivaatio urheiluun pysyy yllä. 


Keväällähän olin kovaa vauhtia osallistumassa myös Turku City Runiin, mutta nivusvaivat ja niiden aiheuttama kahden kuukauden juoksutauko pistivätkin sitten kunnolla kapulaa rattaisiin ja tapahtuma jäi valitettavasti omalta kohdalta välistä. Juoksuharjoittelun aloittaminen pitkän tauon jälkeen sujui vähän nihkeästi ja varovaisesti. Siksipä en ollutkaan tosiaankaan niin hyvässä kunnossa Rantamaratonilla kuin olisin voinut ja olisi pitänyt olla. No, juoksu tuli kuitenkin juostua läpi ja jopa itselleni ihan sopivaan aikaan, vaikka uusi ennätys nyt jäikin tekemättä. 


Ensimmäisten kolmen kilometrin jälkeen tajusin, että juoksusta tulee vielä tuskainen. Tässä vaiheessa ei tietysti vielä tuntunut pahalta, mutta ei myöskään mitenkään kevyeltä tai helpolta (kuten viime vuonna). Olin jo loppukesän pitkisten perusteella kyllä lähes luopunut toivosta uuteen PB aikaan, mutta homma konkretisoitui kyllä viimeistään siinä viiden kilometrin paikkeilla. Itselleni ihan hyvää vauhtia jaksoin pitää kyllä loppuun saakka, mutta hieman olisi askel vaatinut lennokkuutta lisää uutta ennätystä varten. 17 km:n kohdalla tulikin sitten jo mieleen, että kyllä ihminen hullu on, kun tällaiseen vapaaehtoisesti ryhtyy ja sen jälkeen laskettiinkin mielessä jäljellä olevia kilometrejä ja harrastettiin kaikenlaista itsensä tsemppaamista, jotta sinne maaliin asti selvittiin. Lopussa haaveilin vain ja ainoastaan siitä hetkestä, kun saisin maaliintulon jälkeen kaatua urheilukentän nurmikolle makaamaan. Maaliin tullessa otettujen valokuvien irvistykset olivat sitä luokkaa, ettei niistä ollut julkaistaviksi blogissa. :D


Vielä pari päivää sitten kysyttäessä en ollut valmis suunnittelemaan seuraavaan juoksutapahtumaan osallistumista, mutta lyhytkin aika näköjään kultaa muistot. Uskon, ettei tämä viimeiseksi puolikkaaksi siis jäänyt. Espoon Rantamaraton on molemmilla kerroilla ollut hienosti järjestetty juoksutapahtuma ja seura on ollut mitä mahtavinta. Reitti siellä on kivan vaihteleva, ei liian mäkinen ja se juostaan yhtenä luuppina. Reitin varrella on riittävästi juomapisteitä ja sekä yleisö, että reittivahdit jaksoivat kannustaa kivasti. Myös maalissa huolto pelasi ja mitali sekä runsas maalipussin sisältö olivat mieluisia. Ehkäpä siis ensi syksynä suunnataan jälleen Espoon rantaraitille juoksentelemaan.

Mites, ovatko muut juoksijat jo miettineet tavoitteita ja tapahtumia ensi vuodelle?